Todella yllättäen herääminen taas liukui hieman, noin yhteentoista kai.

 

Kahdentoista jälkeen lädimme navigoimaan kohti CCTV:n lähetystornia. Loysimme helposti lähimmän metropysäkin, ja arvatenkin maanpinnalle päästyämme yli 400 metrinen torni olikin jo näkyvissä, tosin Pekingiläiseen tapaan, pienen usva/sumu/pilvi verhon takana. Torni oli nyt näkyvissä, mutta se ei vielä merkannut voittoa, ensin piti keksiä miten tornille päästään. Välissä oli jonkin näköisiä ostareita ja asuinalueitakin, kerran jopa kävelimme umpikujaan, ja joku portivartija alkoi hätyytellä meitä pois. Vajaan tunnin sekoilujen jälkeen torni löytyi, sinne olisi päässyt suurta päätietä seuraamalla.

 

Tornille kävellessä bongasin matkan ensimmäiset suomalaiset, 2 mietä pitkissä housuissa ja kauluspaidoissa, olivatkohan työmatkalaisia.

 

Liput ostettuamme ja vietyämme reppuni säilytykseen, menimme sisään tornirakennukseen ja pääsimme hissillä n.240 metrissä sijaitsevalle näköalatasanteelle, joka oli siis ulkona. Tasanne oli ihan hauska, mutta näkyvyys ei ihan suosinut meitä, sitä oli ehkä muutama kilometri. Tasanne ei tuntunut niin korkealta, koska alaspäin ei päässyt katsomaan. Tämän jälkeen menimme jälleen hissiin ja pääsimme alemmalle tasolle, jossa ikkunoista pääsi katsomaan hieman kurottamalla suoraan tornin juurelle, sai jo vähen tuntea olevansa korkealla. Tässä kerroksessa oli matkamuistomyymälöitä ja pieni kioski josta sai juotavaa ja syötävää, testasimme jäätelökokiksia siinä. Olivat ihan jees.

 

Seuraavaksi menimme alas tornista, ja lähdimme kävelemaan takaisin metroasemalle.

 

Lähes metroasemalla sijaitsevan ostarin kulmalla oli jotkut messut menossa, ja Samsung esitteli jotakin uutuuspuhelinta. Hienoa markkinointia, kun paikalla oli 3 erilaista tanssiryhmää, 1 "tyttöbändi" (taisi kyllä soittaa playbackinä, soittivat huilulla, viululla(?) ja Keytarilla (onko tälle suomalaista nimeä?) ja taistalla soi joku jumputus), mainostyttöjä ja taikurikin oli mahtunut mukaan show:hun. Kävimme myös sisällä ostarissa, jossa tältä alueelta löytyi pelkästään puhelimia.

 

Metroon menossa päätimme lähteä etsimään paikkaa josta saisi Pekingin ankkaa, ja valitsimme paikan Lonely Planetin kirjasta, valitsimme kaiketi kirjan parhaan paikan, jonka hinnat eivät silti vaikuttaneet kovinkaan pahoilta.

 

Pienen, tai vähän isommankin etsimisen jälkeen ravintola löytyi ja menimme sisään. Meiltä kyseltiin oliko meillä pöytävarausta, ja kun ei ollut, varauskirjasta etsittiin sopiva pöytä ja meitä lähdettiin opastamaan sinne. Tässä vaiheessa meinasi usko loppua. Ravintola oli valtava ja moninkerroin upeampi, kuin mikään ravintola missä kumpikaan oli koskaan ollut. Sama tunne jatkui saatuamme ruokalistat, lähes kaikki annokset olivat todella kalliita. Ankka kuitenkin löytyi listalta noin 200Y hintaan, mikä ei vieläkään vaikuttanut halvalta, mutta ei olisi oikein kehdannut lähteäkkään. Tilasimme molemmille ankka-annokset. Meiltä kysyttiin että emmekötilaa muuta, koska ankka on vasta pääruoka, mutta emme hintojen takia uskaltaneet. Pian meiltä tultiin kyselemään, halusimmenko tosiaan kaksi ankkaa, koska yksi ankka olikin kahdenhengen annos, vihdoimme tilauksen yhteen. Ankka tuotiin kohtuullisen nopeasti, ja se leikattiin pöytämme vieressä  kahdelle lautaselle. Tarjoilija näytti meille malliksi miten ankkaa tulisi kääriä pieniin tortillan tapaisiin lettuihin, ja leivän väliin. Aloimme syömään,ja hyväähän se oli. Annokset eivät olleet järin suuret, mutta eihän niitä olisi ollut tarkoitus pelkästään syödäkkään. Ankkalautasten tyhjennyttyä meille tuotiin kysymättä jonkinlaista ankka keittoa, tämä kai kuului annokseen. Keiton jälkeen meille tuotiin luumusorbettia tai jotain vastaavaa, kuuluikohan tämäkin annokseen? Senkin jälkeen meille vielä tuotiin hunajamelonia ja kirsikoita. Sitten saimme pyydettyä laskun, alkoi jo vähän jännittää. Onneksemme lasku olikin yhteensä "vain" 265 Yuania, aika halpa, ajatellen kuinka hienossa ravintolassa olimme. Maksettuamme meidät vielä saatettiin ulos ovelle asti, oli kyllä kohtuullisen hieno kokemus.

 

Tästä palasimme vielä eilisen illan ostarille  ja sen jälkeen Carrefouriin täydentämään limuvarastoja ja tulimme varmaankin lähes viimeisen metron mukana hotellille.

 

Aika kuluu täällä kauhean nopeasti.

 

CCTV-Torni

 

Minä ja sumuinen Pohjois-Peking(?)

 

Mitä tämä on??! Ei uskalla ees avata, hyi