Jäikin viimeisen päivän blogi kirjoittamatta.

 

Eilen lähdimme aamulla kohti Maon mausoleumia, mutta olimme kuitenkin siellä vähän liian myöhään ja näinollen siellä käyminen jäin väliin. Tämän jälkeen lähdimme etsimään Diabolo museota, joka ei kuitenkaan heit löytynyt. Samuli kyllästyi etsimään ja lähti kaupoille ja itse jatkoin vielä ja kyllähän se sieltä löytyinkin heti alkuun palattuani.

 

Mitään kylttejä paikalle ei ollut, mutta museon pihassa ollut seinämaalaus paljasti että tämä voisi olla etsimäni paikka.

 

 

 

Museo oli aika pieni ja siellä ei ollut mitään infoa englanniksi, mutta se oli kyllä todella hieno ja siististi tehty, eikä sisään maksanut mitään.

 

Yhdessä talossa oli myynnissä erilaisia perinteisemmän näköisiä diaboloita ja ostinkin niitä pari. Tarjolla olisi olut myös laakeroituja diaboloja. Museoa pitäneet ehkä neljä-viisikymppiset naiset tulivat mielellään näyttämään erilaisia diaboloja, ja kovasti yrittivät selittääkkin jotain, mitään en tietysti ymmärtänyt. Toinen naisita yritti myös pyörittää diabolokepeillä jotain lastenjakkaraa johon oli kiinnitetty metallinen pallo jonka ympärille naru laitettiin.

 

Pian tämän jälkeen tapasimme hotellille ja pidimme vähän taukoa.

 

Illemmalla menimme vielä syömää, kauppaan ja vielä vähän tinkaamaan Silkkimarkkinoille.

 

Illalla ei oikein väsyttänyt ja nukkumaanmeno meni itsellä kolmestakin yli, eikä Samuli nukkunut lainkaan. Puoli seitsemän aikaan heräilin ja suuntasimme aamupalalle, sinne kuitenkaan heti pääsemättä. Pienten sekaannusten ja ihmettelyjen jälkeen pääsimme aamupalalle, kirjautumaan ulos ja metroon ja junaan kohti lentokenttää.

 

Lentokentällä kävimme tuhlaamassa viimeiset rahat ja vähän aikataulusta myöhässä, ennen kahtatoista Pekingin aikaa,  koneemme lähti lentämään kohti Moskovaa. Lento sujui hyvin välillä torkkuen je neljän jälkeen paikallista aikaa, eli vajaan kahdeksan tunnin kuluttua olimme perillä Moskovassa.

 

Tästä lähti kiireinen koneenvaihto. Muutenkin lyhyt vaihtoaikamme (n.70 min) oli pienestä myöhästymisestä johtuen kutistunut koneesta ulos päästessämmä noin 50 minuuttiin. Transit tiskillä ja turvatarkastuksissa olleet liikkumattomat jonot pistivät jo vähän jännittämään, mutta loppujen lopuksi olimme portilla jo ennen kuin koneeseen edes pääsi sisään. Koneesta koneeseen meni varmaankin noin puoli tuntia.

 

Kone laskeutui vähän ennen kuutta Helsinkiin ja lähdimme passintarkastukseen ja odottamaan laukkuja. Alle pari minuuttia odotettuammekävi Moskovassa vitsailemamme/ennustamamme juttu toteen ja nimiämme kuuulutettiin ja pyydettiin ottamaan yhteys tulopalveluun. Niinkuin arvasimme, laukkumme olivat edelleen Moskovassa. Niiden pitäisi perjantaina tulla kotiin. Saa nähdä. Toivottavasti.

 

Nyt autossa matkalla kohti kotia. Tänne voisi vielä jotain yhteenvetoa ja vinkkejä kirjoittaa kun jaksaa.

 

On se kiva olla ulkomailla ja kyllä aina haluaisi lähteä uudestaan ja pidemmäksi aikaa. Mutta on se ihan jees tulla kotiinkin.