Aamulla heräsimme kellonsoittoon jo kuudelta. Suihkujen jälkeen suuntasimme aamupalalle. Tarjolla oli ranskalaisia ja nugetteja, jännää. 

 

Reput oli pakattu aivan täyteen. Itselläni oli melkein 6 litraa juotavaa, kamera ja molemmat objektiivit ja kaikkea muutakin repussa. Juoman määrä johtui siitä että tarkoituksena oli kävellä muurilla Jinshalinghalingin osalta Simatain osuudelle, ainakin 12 kilometriä erittäin mäkistä ja huonoa maastoa, tai siis muuria pitkin, mutta sen kunto ei ole ihan sama enään kuin 500 vuotta sitten ja se tosiaan menee aika vuoristossa.

 

Reilusti ennen kahdeksaa suuntasimme metroon ja sillä kohti itää, Sihuin asemalle, jonka läheltä piti löytyä pitkänmatkan bussiasema. Asemalle saavuttuamme lähdimme katselemaan sen ympäristöä, koska mitään opasteita ei ollut. Yhdestä suunnasta näkui tulevan enemmän busseja kuin muista, joten menimme sinne ja sieltä bussiasema löytikin, se kuitenkin oli normaali bussiasema josta lähti kaupunki busseja. Mitään opaseteita ei ollut ja vartijallakaan ei ollut kielitaitoa, joten kävelimme moleempiin suuntii isoa tietä eteenpäin, ja tietysti asema löytyikin sieltä suunnasta johon kävelimmä jälkimmäisenä.

 

Asemalla ei tietenkään löytynyt seiniltä haluammamme määränpään nimeä, mutta onneksi löytyi infotiski. Vaikkei työtekijöillä suurempaa kielitaitoa ollutkaan saimme kirjasta näytettyä kohteen ja yksi työntekijöistä tuli sanomaan lippuluukulle kohteen ja saattoi meidät bussiin asti. Tämän jälkeen tarvi odottaa puoli tuntia lähtöä ja bussi lähti liikkeelle yhdeksältä. Bussissa oli meidän lisäksi 2 muuta matkustajaa.

 

Ajoimme reilun kymmenenminuuttia, neljä kaistaa per suunta sisältävällä moottoritiellä autoja ohitellen ja pujotellen niinkuin muutkin autot.

 

Tämän jälkeen auto pysähtyi yhden metroaseman kohdalle ja en tiedä mitä tässä tapahtui, ihmisiä tuli kyytiin ja ilmeiseti jotain odoteltiin. Pysähdys kesti yli tunnin. Ilmeellistä huutamista paikallisten kommunikaatio välillä ja yhdessä välissä joku tuli istumaan kuskin paikallle ja naputteli torvea huvikseen. Bussimme torvi kuului vahintään yhtä paljon sisälle kuin ulos.

 

Matka jatkui pikkuhiljaa, mutta oli kyllä mennyt pariin kymmeneen kilometriin jo aikamoinen aika. Nukuinkin hetken matkasta ja yhden aikoihin aloimme olemaan kohteellamme. Kuski viitoi jo Simatain kohdalla, mutta saimme sönkötettyä että haluamme ensin Jinshalingiin ja kävelemme sieltä Simataille. Jotain hilpeyttä joku sai tässä aikaan ja bussissa vähän nauresketiin meille.

 

Kun pääsimme Jinshalingin liittymän kohdalle bussi pysähtyin bensa-aseman pihaan ja jäimme pois. Kuvittelimme että täällä olisi takseja ja tiesmitä kiehnaamassa ja tarjoamassa kyytiä. Ei kuitenkaan ollut. Kyltissä luki että Jinshaling 5km. Joten lähdimme kävelemään. Tämä tuntui vähän tyhmältä alkaa tuhlaamaan voimia jo ennen, mutta ei tässä mitään koska vaihtoehtoja ei ollut.

 

Ehkä korkeintaan 1,5-2 kilometrin jälkeen tien sivussa oli iso tyhjä parkkipaikka ja siellä paikallisia. Meidät nähtyään ja siirtyivät tielle odottamaan meitä. Kun tulimme kohdalle he tulivat myymään t-paitoja ja muita matkamuistoja ja yksi nainen kysyi olemmeko matkalla Jinshalingiin ja kun vastasimme myöntävästi hän näytti meille parkkipaikan päässä olevat portaat. Tämä tuntui vähän erikoiselta koska emme olleet kävelleet vielä viittä kilometriä ja paikalla ei ollut mitään opasteita. Tyhjä lipputiski kyllävähän lisäsi luottamusta. Tästä lähti ehkä matkan raskain osuus. Olimme aivan laakson pohjalla ja muuri oli vuoren päällä, joten on ehkä turha edes sanoa, että rappusia riitti ja riitti. Alhaalta paikalliset lähtivät seuraamaan meitä reppujen kanssa, tarkoituksena myydä meille jotain koska emme olleet aikaisemmin ostaneet. Matkan aikana sama nainen joka ohjasi meidät portaille kertoi meille että pariviikkoa sitten ihmiset olivat kävelleet vielä täältä Simataille, muuta nyt Simatain osuus oli suljettu. Tämä oli aika iso pettymys meille, mutta enne olleet ihan varmoja oliko tämä totta. Tässä on amatoimi matkailun huonopuoli, muurimatkoja järjestävä toimisto olisi varmasti tiennyt tämän.

 

Puoleesa välissä matkaa kun pysähdyimme ja meitä seuraavat paikalliset alkoivat tuulettaa meitä viuhkoilla, (ainiin, siis siellähän oli lievästi sanottuna kuuma, enneuste oli 32 astetta ja aurinko paistoi suoraan lähes pilvettömältä taivaalta)

kysyin ettämiksi he seuraavat meitä ja he vastasivat haluavansa myydä matkamuistoja. Sanoin heille että, emme ole kiinnostuneita, koska meillä on enää vähän rahaa jäljellä, koska matkamme on lopuillaan. "You buy a little one" selitysten jälkeen nainen tarjosi jäätynytttä vesipulloa ja suostuin ostamaan sen jos he lopettaisivat seuraamisen. Maksoin siitä 10 Yuania ja pääsimme jatkamaan rauhassa.

 

Portaat jatkuivat ja jatkuivat, mutta loppujenlopuksi muurikin alkoi olla lähellä. Muurille oli tehty sivusta portaat. Portaiden alapäässä istui mies joka myi lippuja 50Y/henkilö ja yläpäässä, 10 askelman jälkeen, toinen mies repi puolet lipusta pois. Täällä tajusimme, että olimme Jinshalingin reitin loppupisteessä. Kyselimme vielä että voimmeko kävellä Simataille ja saimme jälleen kieltäviä vastauksia ja kävelyn juuri päättäneet, mahdollisesti amerikkalaiset tytöt jotka olivat jonkun ryhmän mukana, sanoivat myös että se ei ilmeisesti ole mahdollista. Lähdimme sitten kävelemään Jinshalingin reittiä vastakkaiseen suuntaan.

 

Heti peräämme lähti taas pari paikallista, mutta ilmoitimme heti ettämeillä on juotavaa tarpeeksi (eli siis yli puolet liikaa, koska reittimme oli lyhentynyt reilusti) ja emme aijo ostaa mitään. He lisäsivät vauhtia ja jättivät meidät rauhaan.

 

Kävelimme, kiipesimme ja laskeuduimme muuria pikkuhiljaa ja pidimme taukoja jotta pystyimme ottamaan kuvia rauhassa.

 

Reitti ensimmäiseen vartiotorniin

 

 

Esimmäisen vartiotornin sisäpuoli (siis meille ensimmäisen)

(Toiset vartiotornit olivat erittäin hyvin säästyneitä ja niissä oli kunnolliset sisätilat, tai siis katto päänpäällä)

 

Välillä muuri oli huonossa kunnossa ja välillä sitä oli kunnostettu. Pidimme vähän pidemmän tauon Flower Tower nimisen vartiotornin katolla, tästä oli pariin suuntaan aika tiputukset ja ei aitojakaan ollut pahemmin, hieno paikka.

 

Flower Tower tornin katolla

 

Tästä eteenpäin mennessä muuri oli todella huonossa kunnossa, mutta sitä oltiin juuri kunnostamassa, toisaalta hieman tunnelmaa pilaavaa. 

 

Muurin kuntoa konnostus kohdan vieressä

 

Tunnelmaa pilasi mielestäni kuitenkin enemmän seuraavan vartiotornin jälkeen alkanut näky. Muuri oli kunnostettu aivan tiptop kuntoon, ei tässä ollut enää laikaan sama fiilis. Mielestäni olisi kivempi nähdä muuria enemmän normaalissa tilassaa, tai hieman kunnostettuna, varsinkin kun tulee kauemmas syrjäisemmille kohteille. Suosituimmat kohteet ovat tietysti loppun asti kiillotettuja. Simataikin oli ilmeisesti juuri kunnostuksen takia suljettuna. Tämän reitin olisimme valinneet juuri siksi että saisimme oikea muurikokemuksen, emmekä kokemusta kunnostetusta ja kiillotetusta pätkästä.

 

Kunnostetumpi, tylsempi osuus

 

Jatkoimme parempi kuntoista osaa ja kuulimme että ukkonenkin alkoi lähetyä. Jatkoimme kävelyä pitkäänkin kunnes tulimme kohdalle josta pääsisi alas, mutta ei olisi vielä tehnyt mieli lopettaa. Vastaan tuli kaksi vajaa kolmekymppistä paikallista miestä ja yritimme heiltä kysyä pääseekö pidemmältä vielä alas, mutta he eivät oikein osanneet vastata. Kun jatkoimme kävelyä he huusivat peräämme jotain ja näyttivät poistumistietä. Kun näytin eteenpäin he sanoivat "long way." Koska ukkonen alkoi lähestyä, päätimme lähteä alas. Matkaa tästä ei ollut alas juurikaan ja huomasimme saapuvamme suurempaan keskittymään jossa oli matkamuisto myymälöitä, leirintä alue, hotelli, ravintoloita ja turisti-info. Infosta kerrottin että täältä ei mene busseja enään ja tarjottiin edelleen taksia, jota meille jo hetkisitten oli tarjottu. Taksin hinta oli järkyttävä 590 Yuania Pekingiin, mittarilla hinnaksi tulisi reilu 200 Yuania ja koko päiväksi voisi Pekingistä ottaa taksin joka odottaisi paikalla, 400 Yuanilla. Yritimme tingata mutta se ei onnistunut. Päätimme kävellä johonkin mistä voisi saada bussin ja  taksi seurasi meitä yrittäen saada meitä kyytiin.

 

Tässä vaiheessa, kun olimme kävelleet alueelta vasta parikymmentä metriä, meillä kävi hyvä tuuri. Meidät muurilta alas ohjanneet miehet tulivat kahdestaan siihen autolla ja tarjosivat kyytiä Pekingiin. Kun kysyimme rahasta he vastasivat "No money". Menimme kyytiin ja taksikusi ajoi autonsa tämän auton eteen ja tuli ulos, hän ilmeisesti suuttui koska hänen asiakkaansa vietiin. Jotain uudet ystävämme ja taksikuski puhuivat ja ajoimme pois ja kaverimme naureskelivat jotain.

 

Tässä tuli vähän epäilyttävä olo, koska vain hyppäsimme heidän kyytiinsä ja onhan meitä jo huijattu ennenkin Kiinassa. Ukkonen tuli lähemmäs ja valtava rankkasade alkoi, kaikki autot hidastivat vauhtia moottoritiellä ja hyvä kun eteen näki. Meillä oli kyllä käynyt todella hyvä tuuri saadessamme kyydin.

 

Matkan aikana saatiin kyseltyä perusasiat, mistä olimme ja kauanko olimme olleet kiinassa. Vaikka miesten kielitaito oli todella rajoittunut toinen kertoi käyneensä joskus työmatkalla Helsingissä.

 

Parin tunnin matkan jälkeen olimme Pekingissä ja miehet näyttivät metrokartasta mille asemalla jättävät meidät ja kysyivät sopisiko se ja tietenkin se sopi meille. Kävimme matkalla tankkaamassa ja vaikka siellä yritin tarjota bensarahaa se ei kelvannut.

 

He jättivät meidät metroasemalle ja kättelimme heidät ja lähdimme kävelemään. Uskomme kiinalaisiin oli palautettu, pääsimme yli 100km matkan takaisin ja vaikka yritimme antaa rahaa se ei kelvannut.

 

Tästä menimme hyvin mielin syömään ja yli 12 tunnin poissaolon jälkeen palasimme hotellille.