Päivämme, tai siis minun päiväni, alkoi kello 9 herätykseen, Samuli nukkuikin yhdestätoistakin yli, iteskin ajattelin nukkua pidempään, mutta kerran 11 tunnin jälkeen unesta herättyäni ei uni enää pahviseinäisessä hotellissa tullutkaan, kuului vähän liikaa puhetta muista huoneista. Lähdimme liikkeelle kahdentoista jälkeen, etsimään aamupalaa, mutta koska mitää erikoista ei sattunut tielle, päädyimme Mäkkäriin, tosin toisella puolella kaupunkia, jälleen Oriental Plazalla.

 

Tänne olimme tulleet, koska oli tarkoituksena vierailla Pekingin Poliisimuseossa joka oli lähialueella, tämä vai siksi, koska Lonely Planetin kirjanen sanoi, että 20Y:n, Through-pakettiin kuului 10 ammuksen verran ampumaharjoituksia ja matkamuisto.

 

Oli muuten mäkkärissä aika halpaa, 10 nugettia, tuplajuustohampurilainen ja iso kokis, alle 4 euroa.

 

Syötyämme lähdimme pikkuhiljaa kävelemään kohti poliisi museota. Jo poliisi museon lipunmyynnissä luki jotain laser-aseesta, mutta päätimme kuitenkin mennä sisälle, koska olimme jo paikapäällä. Museo ei tosiaan ollu mitenkään erikoinen, tietysti jos olisi innostunut poliiseista, ja tietäisi kiinan historiasta, ja rikollisista, ja ymmärtäisi vielä kielen, museo olisi voinut olla hienokin. Yläkerrassa oli muiden maiden poliisien lähettämiä lahjoja, ja olihan siellä Suomen poliisiltakin joku kirja tai laatikko ja jonkinmoisia hihamerkkejä tai vastaavia.

 

Ampuminen olikin aika "pettymys", ammuskeltiin hieman aidomman tuntuisella, mutta nintendo-tyyppisellä leikkiaseella videotykillä heijastettuja maalitauluja, ja lopuksi jotai huonosti näyteltyä videota jossa "sai ampua pahiksia".

 

Seuraavaksi kävelimme Tiananmen Squarelle. Siellä pari minuuttia oltuamme kolme Xianilaista opiskelijaa (1 poika/mies ja 2 naista/tyttöä) tuli juttelemaan meille. Tämä kaveri tuli ensin kyselemään repustani ja muuten juttelemaan yleistä (mistä tulette tms). Pian he kysyivät haluammeko katsella aukiota heidän kanssaan. Ei ollut hassumpi idea kuunnella paikallisten juttuja alueesta, joten lähdimme heidän mukaansa. Heidän kanssaan oli mukava jutella ja kuunnella heidän juttujaan kiinasta, ja kertoa omia suomesta.

 

Lähdimme katsomaan alueetta kielletyn kaupungin vierestä, koska kielletyn kaupungin lipunmyynti oli jo mennyt kiinni. Täällä päätimme mennä kahvilaan juomaan mehua ja limua, mutta Kiinassa kun olimme, päätimme ottaa kaikille myös teetä. Hetken siinä oltuamme mieten itsekseni "Siistiä, ollaan juomassa teetä täällä paikallisten kanssa, tästä on kiva kertoa kotona". Minuuttia myöhemmin sain kuitenkin muita ajatuksia, joku oli nyt liian tuttua, sitten muistin ainoan varoituksen minkä olin kiinasta lukenut: If a local comes to you, and asks if you could go somewhere to have a drink with them, so they could practice their english, dont go because this is a scam and you will lose your money. Tajusin että olimme kävelleet suoraan huijauksen muunnelmaan. Jos nämä henkilöt olisivat tulleen suoraan kysymään kielen puhumisesta ja kahvilaan/ravintolaan menemisestä, olisin varmasti muistanut vinkin. Mutta ei. Tässä vaiheessa kuitenkin mietein, että vaikka vähän rahaa katoaisikin, ei se haittaisi, koska tämä on ollut todella mukavaa ja olemme saaneet paljon hyviä vinkkejä ja tietoa Kiinasta. Laskun tultua alkoi kuitenkin mieleni muuttui. Lasku oli ensin 1 osassa ja hintana 1250 Yuania, tässä vaiheessa opiskelijatkin ainakin teennäisesti ihmettelivät teepannun hintaa,  miespuolinen opiskelija kuitenkin pyysi pistämään sitä osiin. Tavan mukaan naisten ei kuitenkaan pitäisi maksaa, tämä oli jokseenkin ymmärrettävää. Laskusta jäi jaettuna kaiikille kolmelle maksettavaa 420Yuania. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman ottaa päähän, menetyshän olisi 50 euroa!  Noin 3 kertaisesti rahamäärä jonka olimme ehtineet kiinassa tähän mennessä käyttää! Hämillämme kuitenkin maksoimme summan ja lähdimme ulos ja kävelimme vielä takaisin Tiananmenille opiskelijoiden kanssa, hieman ihmettelimmekin heidän kanssaan pannun hintaa, mutta vaihdoimme kyllä muihin aiheisiin. Opiskelijoiden ryhmä oli kuitenkin lähdossä joten he lähtivät eri suuntaa. Miespuolinen opiskelija kuitenki antoi nimensä ja sähköpostiosoitteensa, näiden oikeellisuudesta ei tietenkään ole tietoa ja otimme yhteiskuvat heidän kanssaan. Hieman outoa tämä mielestäni, tuntuu oudota että jos he olivat huijareita, he olisivat he suostuneet kuviin. Kuitenkin maksoimme yhteensä 150euroa muutamasta limusta, mehusta ja teepannusta, olihan siinä palvelulisäkin, mutta kuitenkin, joten jotain hämärää tässä oli.

 

Palattuamme Kielletyn kaupungin porteille, nuori tyttö tuli juttelemaan meille. (tai iästä on vaikea olla tyyllä varma, voi olla ollut vaikka 25) Ilmoitti olevansa taide yliopistosta, tai vastaavasta ja ilmoitti heillä olevan taidenäyttely Kielletyn kaupungin postin vieressä olevassa rakennuksessa, emme ajatelleet mennä, mutta koska näyttely oli ilmainen päätimme käydä katsomassa. Tämäkin kyllä vaikutti huijaukselta, mutta tyttö oli mukavan oloinen ja puhui hyvää englantia,  päätimme mennä katsomaan. Menimme sisään, ja tyttö alkoi esitellä meille töitä, ne tosiaan olivat todella hienoja, osa oli hänen itse maalaamiaan. Esittelyn puolivälissä tyttö ilmoitti että työt ovat myös kaupan, koska oikeasti pidin töistä, tyhmyyttäni kysyin hinnan yhdestä työstä. Tämän jälkeen tuli tietysti kuva että mahdollisesti aion ostaa jotain, joten muutaman työn kohdalla tyttö ilmoitti myös niiden hinnan. Siirryimme sivummas katselemaan pienempiä töitä, ne olivat myös hienoja ja tyttö kertoi niiden maksavan 200Yania mutta sanoi että opettaja voisi antaa töistä "hyvän hinnan" jos olemme kiinnostuneet jostakin. Selitin hänelle, että meiltä ilmeisesti huijattiin äsken huomattava summa rahaa, ja hän oli samaa mieltä teen epäilyttävästä hinnasta ja pahoitteli tapahtunutta. Hän sanoi, että jos pidän jostakin työstä, voin tarjota siitä summan, ja hän tarkastaa opettajalta, sopiiko se hänelle. Tarjosin 100Yuania yhdestä tytön omasta työstä joka oli mielestäni todella hieno, ja hinta kelpasi. Sain työn hyvin pakattuna ja annoin rahat. Toivotimme toisillemme hyvää jatkoa ja lähdimme pois. En tiedä tulinko tässä huijatuksi, mutta en ainakaa hirveän paljoa, hyvällä tuurilla työ on aitokin, ja jos tämä työ on oikeasti käsin maalattu, hintakaan  ei ollut paha. Tarvii pyytää jotai viisaampaa katsomaan. 

 

Tämän jälkeen, meitä yritettiin huijata jälleen, kaksi viehättävää tyttöä, toinen vanhempi ja toinen 19 vuotias, tulivat juttelemaan meille. Olivat sanomansa mukaan serkukset, jostain kohtuu läheltä pekingiä (2-3 tuntia junalla). Nuorempi sanoi opiskelevansa musiikkia ja englantia, ja ilmoitti serkkusa opettavan englantia. Ja he sanoivat heti tulleensa juttelemaa, parantaakseen englannin taitoaan (??!). Tämähän oli selvä peli heti. Päätin yrittää seuraavaa: kerroin mitä meille juuri oli käynyt, ja he ymmärsivätkin, että epäilin heistä samaa. He kuitenkin kielsivät tämän, ja sanoivat että nuoret eivät edes juo teetä Kiinassa (???!!). He olisivat halunneet mennä johonkin syömään, mutta jotai jo jotain oppineena ilmoitimme, että voimme vaikka mennä aukiolle kävelemään ja juttelemaa, kunhan mitää ei tarvisi maksaa mistään, se sopi hyvin, koska he eivät kuulemma olleet vielä käyneet aukiolla. Tämä alkoi taas vaikuttamaan aika viattomalta. Kuitenkin oltuamme noin 5 minuuttia aukiolla kävelysuuntamme vaihtui, ja kyselin mihin olemme menossa. "Sanoinhan että mennään myöhemmin syömään tai juomaan jotai johonkin" muistutin aikaisemmista kokemuksista, ja olisimme kuulemma kysynet hinnat etukäteen, ja tytöt olisivat maksaneet itse ruokansa. Ei kuitenkaan käynyt että me emme olisi ostaneet mitää, ihmiset olisivat kuulemma pitäneet heitä epäkohteliaina tässä tilanteessa. Vaikka olisi ollut ihan mukava mennä mukaan, päätimme pelata varman päälle. Keksein selityksen jolla pääsimme livahtamaan kohti hotellia, jonne kaupan ja Pizza Hutin kautta palasimmekin.

 

Älkää siellä valittako ruokavalinnoistamme, oltaisi menty syömään Pekingin ankkaa, mutta päivän rahankulutumisen jälkeen ei enää huvittanut mennä kalliimman puoleiselle illalliselle.

 

Huomenna aiomme mennä teehuoneeseen/kahvilaan hakemaan rahamme takaisin. Pitäsi onnistua. Käymme myös tarkistamassa onko tänään viimeistä päivää pystyssä oleva taidenäyttely myös huomenna paikalla:D

 

Eikai tässä muuta, kello tulee puoli yksi, voisihan tässä miettiä nukkumistakin.

 

Ps. Mikähän siinä mahtaa olla että ihmiset nauraa meille? Pitkät hiukset? Kerran yhdetkin kaksi vanhempaa pariskuntaa katto meitä ja nauro. Taino kerran jotkut tais nauraa ku huomas et meitä yritetään huijata, toisaalta sillon mekin tiedettin se jo.