oli aika joka kesti matkustaa kotiovelta Porista Zhongan Inn Hotel:in huoneeseen, Pekingiin.

 

Reilun 7 tunnin lento Moskovasta sujui Aeroflotilla tasaisesti, vaikkakin turvavyövalot paloivat vähintään puolet lennon kestosta. Uni ei tullut silmään kuin muutamaksi minuutiksi juuri enne aamiaistarjoilua, joten kyllä ehti lennon aikana vähän puutua paikat istumiseen, ja tuli huomattua, että henkilökohtaisen viihdejärjestelmän tarjonta ei ollut erikoinen, ja käyttäminenkin hieman epäloogista. Katsoin kyllä jonkun venäläisen romanttisen komedian, jossa oli myös suomalainen näyttelijä (Ville Haapasalo) ja siis roolihahmo myös, oli kohtuullisen hauska elokuva kyllä.

 

Lentokentältä liikuimme kohti kaupunkia Airport Express junalla,tämä oli varsin miellyttävä kokemus, suosittelen jos joskus tarvitte, hintakin oli vain 3 euroa. Tästä jatkoimme vielä lähemmäs hotellia metrolla. Tämän jälkee kuitenkin kartta hieman petti meidät, ja harhailimme varmasti reilusti yli tunnin ennen kuin saimme pääteltyä mistä hotelli löytyisi. Kun vihdoin löysimme hotellin, tuli positiivisena yllätyksenä, että pääsimme kirjautumaan hotelliin heti, vaikka kello oli vain hieman päälle kaksitoista. Huoneessa yritimme hieman ottaa rennosti, kuitenkaan nukahtamatta, ja suunnitella mitä tekisimme lopunpäivän ajan, pysyäksemme hereillä.

 

Tulee varmasti monelle yllätyksenä että päätimme lähteä syömään erääseen ravintolaan. Sinne löytäminen ei kuitenkaan ollut ihan helppoa, sekavista tai virheellisistä paikkatiedoista johtuen. Onneksemme, karttaa noin 1,5km kohteesta lukiessamme, paikallinen alle 30 vuotias miest tuli kysymään voisiko olla avuksi, selitimme tilanteen, ja kun hän pienen selittelyn ja kielellisten ongelmien jälkeen ymmärsi mikä on ongelma, hän soitti numerotiedusteluun, ja ilmeisesti myös itse ravintolaan, ja antoi meille ohjeet miten kävelä sinne. Vaikea kuvitella tämän tapahtuvan Suomessa.

 

Noin 1,5km kävelyn jälkeen vihdoin saavuimme T.G.I Friday's:iin. Ruoka oli hyvää, mutta palvelu oli välillä hieman vaikeaa kielimuurista johtuen ja refillejäkin sai välillä odotella turhan pitkään.

 

Syömisen jälkeen päätimme lähteä katsomaan 77th ostoskekusta joka oli Lonely Planetin kirjan mukaan kuuma nuorison underground ostoskeskus. Sitä se todella olikin, siellä todella oli paljon nuoria, se todella oli kokonaan maan alla ja siellä todellakin oli kuuma. Myytävänä oli sekaisin random krääsää kojuissa, ja aitoja merkkivaatteita merkkien omissa pisteissä. Olimme myös pikaisen katsauksen perusteella mahdollisesti ainoat ei-aasialaiset ihmiset koko paikassa. Muutenkin länkkäreitä on näkynyt yllättävän vähän.

 

Tämän jälkeen suuntasimme vielä Oriental Plaza ostarille. Tämä paikka oli kuitenkin hieman meidän budjettiemme yläpuolella, myynnissä oli kultaa, koruja, kelloja, Vertu-puhelimia, Bose-kaiuttimia, kalliita merkkivaatteita (tyyliä Boss etc. (ainoa mikä muistui nyt mieleen)) ja kaiken näköistä muuta luksus tavaraa. Kyllästyttyämme  palasimme hotellille kaupan kautta, jotta saimme ostettua muhua, vettä ja sen sellaista.

 

Tuli vielä mieleen, että Pekingin metro on muuten todella hyvän tuntuinen, reiti ovat selkeitä, lippujärjetelmä loistava ja niin edespäin, Hintakin on mahtava, teimme tänää 4 metromatkaa, kaikki siis eri lipuilla ja yhteen matkaan sisältyi myös vaihto, ja kumpikaan ei köyhtynyt edes yhtä euroa. Ainoana ongelmana on metron käyttäjien logiikan puute. Ovista aletaan tunkemaan sisään heti niiden auettua, ei väliä kuikan monta ihmistä haluaisi vaunuta ulos, uudet matkustajat alkavat työntymään sisään jo ennen kuin ensimmäinenkään on päässyt poistumaan vaunusta.

 

Oli muuten jossakin täällä kyllä jotain vähän hassua meneillää, koska metroasemien läheisyydessä, ja metroasemilla saattoi välillä bongata SWAT-asuisia kavereita.

 

Kello alkaa lähestyä pia jo kymmentä, olisi kai aika mennä nukkumaan, kun onhan tässä jo keskiviikko aamu kuudesta tullut valvottua perjaatteessa yhtä mittaa..