Jäikin viimeisen päivän blogi kirjoittamatta.

 

Eilen lähdimme aamulla kohti Maon mausoleumia, mutta olimme kuitenkin siellä vähän liian myöhään ja näinollen siellä käyminen jäin väliin. Tämän jälkeen lähdimme etsimään Diabolo museota, joka ei kuitenkaan heit löytynyt. Samuli kyllästyi etsimään ja lähti kaupoille ja itse jatkoin vielä ja kyllähän se sieltä löytyinkin heti alkuun palattuani.

 

Mitään kylttejä paikalle ei ollut, mutta museon pihassa ollut seinämaalaus paljasti että tämä voisi olla etsimäni paikka.

 

 

 

Museo oli aika pieni ja siellä ei ollut mitään infoa englanniksi, mutta se oli kyllä todella hieno ja siististi tehty, eikä sisään maksanut mitään.

 

Yhdessä talossa oli myynnissä erilaisia perinteisemmän näköisiä diaboloita ja ostinkin niitä pari. Tarjolla olisi olut myös laakeroituja diaboloja. Museoa pitäneet ehkä neljä-viisikymppiset naiset tulivat mielellään näyttämään erilaisia diaboloja, ja kovasti yrittivät selittääkkin jotain, mitään en tietysti ymmärtänyt. Toinen naisita yritti myös pyörittää diabolokepeillä jotain lastenjakkaraa johon oli kiinnitetty metallinen pallo jonka ympärille naru laitettiin.

 

Pian tämän jälkeen tapasimme hotellille ja pidimme vähän taukoa.

 

Illemmalla menimme vielä syömää, kauppaan ja vielä vähän tinkaamaan Silkkimarkkinoille.

 

Illalla ei oikein väsyttänyt ja nukkumaanmeno meni itsellä kolmestakin yli, eikä Samuli nukkunut lainkaan. Puoli seitsemän aikaan heräilin ja suuntasimme aamupalalle, sinne kuitenkaan heti pääsemättä. Pienten sekaannusten ja ihmettelyjen jälkeen pääsimme aamupalalle, kirjautumaan ulos ja metroon ja junaan kohti lentokenttää.

 

Lentokentällä kävimme tuhlaamassa viimeiset rahat ja vähän aikataulusta myöhässä, ennen kahtatoista Pekingin aikaa,  koneemme lähti lentämään kohti Moskovaa. Lento sujui hyvin välillä torkkuen je neljän jälkeen paikallista aikaa, eli vajaan kahdeksan tunnin kuluttua olimme perillä Moskovassa.

 

Tästä lähti kiireinen koneenvaihto. Muutenkin lyhyt vaihtoaikamme (n.70 min) oli pienestä myöhästymisestä johtuen kutistunut koneesta ulos päästessämmä noin 50 minuuttiin. Transit tiskillä ja turvatarkastuksissa olleet liikkumattomat jonot pistivät jo vähän jännittämään, mutta loppujen lopuksi olimme portilla jo ennen kuin koneeseen edes pääsi sisään. Koneesta koneeseen meni varmaankin noin puoli tuntia.

 

Kone laskeutui vähän ennen kuutta Helsinkiin ja lähdimme passintarkastukseen ja odottamaan laukkuja. Alle pari minuuttia odotettuammekävi Moskovassa vitsailemamme/ennustamamme juttu toteen ja nimiämme kuuulutettiin ja pyydettiin ottamaan yhteys tulopalveluun. Niinkuin arvasimme, laukkumme olivat edelleen Moskovassa. Niiden pitäisi perjantaina tulla kotiin. Saa nähdä. Toivottavasti.

 

Nyt autossa matkalla kohti kotia. Tänne voisi vielä jotain yhteenvetoa ja vinkkejä kirjoittaa kun jaksaa.

 

On se kiva olla ulkomailla ja kyllä aina haluaisi lähteä uudestaan ja pidemmäksi aikaa. Mutta on se ihan jees tulla kotiinkin.

 Enää on suunnilleen sen verran reissua jäljellä tai siis sen jälkeen lähtee paluumatka. Paluumatka on jonkinverran nopeampi kuin tulomatka, kestäsiko se noin 18 tuntia hotellilta kotiovelle (vrt. 49 tuntia tullessa sama matka).

 

Eilen tuli käytyä vähän kaupoilla, puistossa ja ruokakadulla.

 

Ruokakadulla maistettiin currylla maustettua haita, joka oli todella hyvää, voisi ostaa uudelleekin jos tulee vastaan. Maistoimme myös pienet palat koiraa, koska sekin kuitenkin paikalliseen ruokakulttuuriin kuuluu, se ei tosin ollut hyvää, toisista kohdista kovaa ja pehmeämmistä kohdista purkkamaista ja ei oikein maistunut hyvältä.

 

Ruokakadun jälkeen kävimme Jingshan Parkissa, joka sijaitsee Kielletyn Kaupungin takana olevalla, ihmisten toimesta tehdyllä kukkulalla. Toisilla nimillä puistoa kutsutaankin Coal Hilliksi tai Coal Hill Parkiksi. Puisto oli todella siisti ja hieno ja pääsymaksukin oli varsin kohtuullinen, 2 Yuania. Mielestäni tämä oli hienoin puisto, ulkoisesti siis, missä olemme käyneet. Kukkulalta aukesi mahtava näkymä Kielletyn Kaupungin ylle. Harmi että näkyvyys oli taas niin huono.

 

Coal Hill

 

Kielletty Kaupunki

 

Puiston jälkeen palailimme kauppojen kautta hotellille.

 

Vielä olisi tämä päivä aikaa, mitähän sitä keksisi, ainakin Maoa pitäsikäydä katsomassa, ehkä vierailla Diabolo-museossa ja varmaankin Silkmarketissa.

 Aamulla heräsimme kellonsoittoon jo kuudelta. Suihkujen jälkeen suuntasimme aamupalalle. Tarjolla oli ranskalaisia ja nugetteja, jännää. 

 

Reput oli pakattu aivan täyteen. Itselläni oli melkein 6 litraa juotavaa, kamera ja molemmat objektiivit ja kaikkea muutakin repussa. Juoman määrä johtui siitä että tarkoituksena oli kävellä muurilla Jinshalinghalingin osalta Simatain osuudelle, ainakin 12 kilometriä erittäin mäkistä ja huonoa maastoa, tai siis muuria pitkin, mutta sen kunto ei ole ihan sama enään kuin 500 vuotta sitten ja se tosiaan menee aika vuoristossa.

 

Reilusti ennen kahdeksaa suuntasimme metroon ja sillä kohti itää, Sihuin asemalle, jonka läheltä piti löytyä pitkänmatkan bussiasema. Asemalle saavuttuamme lähdimme katselemaan sen ympäristöä, koska mitään opasteita ei ollut. Yhdestä suunnasta näkui tulevan enemmän busseja kuin muista, joten menimme sinne ja sieltä bussiasema löytikin, se kuitenkin oli normaali bussiasema josta lähti kaupunki busseja. Mitään opaseteita ei ollut ja vartijallakaan ei ollut kielitaitoa, joten kävelimme moleempiin suuntii isoa tietä eteenpäin, ja tietysti asema löytyikin sieltä suunnasta johon kävelimmä jälkimmäisenä.

 

Asemalla ei tietenkään löytynyt seiniltä haluammamme määränpään nimeä, mutta onneksi löytyi infotiski. Vaikkei työtekijöillä suurempaa kielitaitoa ollutkaan saimme kirjasta näytettyä kohteen ja yksi työntekijöistä tuli sanomaan lippuluukulle kohteen ja saattoi meidät bussiin asti. Tämän jälkeen tarvi odottaa puoli tuntia lähtöä ja bussi lähti liikkeelle yhdeksältä. Bussissa oli meidän lisäksi 2 muuta matkustajaa.

 

Ajoimme reilun kymmenenminuuttia, neljä kaistaa per suunta sisältävällä moottoritiellä autoja ohitellen ja pujotellen niinkuin muutkin autot.

 

Tämän jälkeen auto pysähtyi yhden metroaseman kohdalle ja en tiedä mitä tässä tapahtui, ihmisiä tuli kyytiin ja ilmeiseti jotain odoteltiin. Pysähdys kesti yli tunnin. Ilmeellistä huutamista paikallisten kommunikaatio välillä ja yhdessä välissä joku tuli istumaan kuskin paikallle ja naputteli torvea huvikseen. Bussimme torvi kuului vahintään yhtä paljon sisälle kuin ulos.

 

Matka jatkui pikkuhiljaa, mutta oli kyllä mennyt pariin kymmeneen kilometriin jo aikamoinen aika. Nukuinkin hetken matkasta ja yhden aikoihin aloimme olemaan kohteellamme. Kuski viitoi jo Simatain kohdalla, mutta saimme sönkötettyä että haluamme ensin Jinshalingiin ja kävelemme sieltä Simataille. Jotain hilpeyttä joku sai tässä aikaan ja bussissa vähän nauresketiin meille.

 

Kun pääsimme Jinshalingin liittymän kohdalle bussi pysähtyin bensa-aseman pihaan ja jäimme pois. Kuvittelimme että täällä olisi takseja ja tiesmitä kiehnaamassa ja tarjoamassa kyytiä. Ei kuitenkaan ollut. Kyltissä luki että Jinshaling 5km. Joten lähdimme kävelemään. Tämä tuntui vähän tyhmältä alkaa tuhlaamaan voimia jo ennen, mutta ei tässä mitään koska vaihtoehtoja ei ollut.

 

Ehkä korkeintaan 1,5-2 kilometrin jälkeen tien sivussa oli iso tyhjä parkkipaikka ja siellä paikallisia. Meidät nähtyään ja siirtyivät tielle odottamaan meitä. Kun tulimme kohdalle he tulivat myymään t-paitoja ja muita matkamuistoja ja yksi nainen kysyi olemmeko matkalla Jinshalingiin ja kun vastasimme myöntävästi hän näytti meille parkkipaikan päässä olevat portaat. Tämä tuntui vähän erikoiselta koska emme olleet kävelleet vielä viittä kilometriä ja paikalla ei ollut mitään opasteita. Tyhjä lipputiski kyllävähän lisäsi luottamusta. Tästä lähti ehkä matkan raskain osuus. Olimme aivan laakson pohjalla ja muuri oli vuoren päällä, joten on ehkä turha edes sanoa, että rappusia riitti ja riitti. Alhaalta paikalliset lähtivät seuraamaan meitä reppujen kanssa, tarkoituksena myydä meille jotain koska emme olleet aikaisemmin ostaneet. Matkan aikana sama nainen joka ohjasi meidät portaille kertoi meille että pariviikkoa sitten ihmiset olivat kävelleet vielä täältä Simataille, muuta nyt Simatain osuus oli suljettu. Tämä oli aika iso pettymys meille, mutta enne olleet ihan varmoja oliko tämä totta. Tässä on amatoimi matkailun huonopuoli, muurimatkoja järjestävä toimisto olisi varmasti tiennyt tämän.

 

Puoleesa välissä matkaa kun pysähdyimme ja meitä seuraavat paikalliset alkoivat tuulettaa meitä viuhkoilla, (ainiin, siis siellähän oli lievästi sanottuna kuuma, enneuste oli 32 astetta ja aurinko paistoi suoraan lähes pilvettömältä taivaalta)

kysyin ettämiksi he seuraavat meitä ja he vastasivat haluavansa myydä matkamuistoja. Sanoin heille että, emme ole kiinnostuneita, koska meillä on enää vähän rahaa jäljellä, koska matkamme on lopuillaan. "You buy a little one" selitysten jälkeen nainen tarjosi jäätynytttä vesipulloa ja suostuin ostamaan sen jos he lopettaisivat seuraamisen. Maksoin siitä 10 Yuania ja pääsimme jatkamaan rauhassa.

 

Portaat jatkuivat ja jatkuivat, mutta loppujenlopuksi muurikin alkoi olla lähellä. Muurille oli tehty sivusta portaat. Portaiden alapäässä istui mies joka myi lippuja 50Y/henkilö ja yläpäässä, 10 askelman jälkeen, toinen mies repi puolet lipusta pois. Täällä tajusimme, että olimme Jinshalingin reitin loppupisteessä. Kyselimme vielä että voimmeko kävellä Simataille ja saimme jälleen kieltäviä vastauksia ja kävelyn juuri päättäneet, mahdollisesti amerikkalaiset tytöt jotka olivat jonkun ryhmän mukana, sanoivat myös että se ei ilmeisesti ole mahdollista. Lähdimme sitten kävelemään Jinshalingin reittiä vastakkaiseen suuntaan.

 

Heti peräämme lähti taas pari paikallista, mutta ilmoitimme heti ettämeillä on juotavaa tarpeeksi (eli siis yli puolet liikaa, koska reittimme oli lyhentynyt reilusti) ja emme aijo ostaa mitään. He lisäsivät vauhtia ja jättivät meidät rauhaan.

 

Kävelimme, kiipesimme ja laskeuduimme muuria pikkuhiljaa ja pidimme taukoja jotta pystyimme ottamaan kuvia rauhassa.

 

Reitti ensimmäiseen vartiotorniin

 

 

Esimmäisen vartiotornin sisäpuoli (siis meille ensimmäisen)

(Toiset vartiotornit olivat erittäin hyvin säästyneitä ja niissä oli kunnolliset sisätilat, tai siis katto päänpäällä)

 

Välillä muuri oli huonossa kunnossa ja välillä sitä oli kunnostettu. Pidimme vähän pidemmän tauon Flower Tower nimisen vartiotornin katolla, tästä oli pariin suuntaan aika tiputukset ja ei aitojakaan ollut pahemmin, hieno paikka.

 

Flower Tower tornin katolla

 

Tästä eteenpäin mennessä muuri oli todella huonossa kunnossa, mutta sitä oltiin juuri kunnostamassa, toisaalta hieman tunnelmaa pilaavaa. 

 

Muurin kuntoa konnostus kohdan vieressä

 

Tunnelmaa pilasi mielestäni kuitenkin enemmän seuraavan vartiotornin jälkeen alkanut näky. Muuri oli kunnostettu aivan tiptop kuntoon, ei tässä ollut enää laikaan sama fiilis. Mielestäni olisi kivempi nähdä muuria enemmän normaalissa tilassaa, tai hieman kunnostettuna, varsinkin kun tulee kauemmas syrjäisemmille kohteille. Suosituimmat kohteet ovat tietysti loppun asti kiillotettuja. Simataikin oli ilmeisesti juuri kunnostuksen takia suljettuna. Tämän reitin olisimme valinneet juuri siksi että saisimme oikea muurikokemuksen, emmekä kokemusta kunnostetusta ja kiillotetusta pätkästä.

 

Kunnostetumpi, tylsempi osuus

 

Jatkoimme parempi kuntoista osaa ja kuulimme että ukkonenkin alkoi lähetyä. Jatkoimme kävelyä pitkäänkin kunnes tulimme kohdalle josta pääsisi alas, mutta ei olisi vielä tehnyt mieli lopettaa. Vastaan tuli kaksi vajaa kolmekymppistä paikallista miestä ja yritimme heiltä kysyä pääseekö pidemmältä vielä alas, mutta he eivät oikein osanneet vastata. Kun jatkoimme kävelyä he huusivat peräämme jotain ja näyttivät poistumistietä. Kun näytin eteenpäin he sanoivat "long way." Koska ukkonen alkoi lähestyä, päätimme lähteä alas. Matkaa tästä ei ollut alas juurikaan ja huomasimme saapuvamme suurempaan keskittymään jossa oli matkamuisto myymälöitä, leirintä alue, hotelli, ravintoloita ja turisti-info. Infosta kerrottin että täältä ei mene busseja enään ja tarjottiin edelleen taksia, jota meille jo hetkisitten oli tarjottu. Taksin hinta oli järkyttävä 590 Yuania Pekingiin, mittarilla hinnaksi tulisi reilu 200 Yuania ja koko päiväksi voisi Pekingistä ottaa taksin joka odottaisi paikalla, 400 Yuanilla. Yritimme tingata mutta se ei onnistunut. Päätimme kävellä johonkin mistä voisi saada bussin ja  taksi seurasi meitä yrittäen saada meitä kyytiin.

 

Tässä vaiheessa, kun olimme kävelleet alueelta vasta parikymmentä metriä, meillä kävi hyvä tuuri. Meidät muurilta alas ohjanneet miehet tulivat kahdestaan siihen autolla ja tarjosivat kyytiä Pekingiin. Kun kysyimme rahasta he vastasivat "No money". Menimme kyytiin ja taksikusi ajoi autonsa tämän auton eteen ja tuli ulos, hän ilmeisesti suuttui koska hänen asiakkaansa vietiin. Jotain uudet ystävämme ja taksikuski puhuivat ja ajoimme pois ja kaverimme naureskelivat jotain.

 

Tässä tuli vähän epäilyttävä olo, koska vain hyppäsimme heidän kyytiinsä ja onhan meitä jo huijattu ennenkin Kiinassa. Ukkonen tuli lähemmäs ja valtava rankkasade alkoi, kaikki autot hidastivat vauhtia moottoritiellä ja hyvä kun eteen näki. Meillä oli kyllä käynyt todella hyvä tuuri saadessamme kyydin.

 

Matkan aikana saatiin kyseltyä perusasiat, mistä olimme ja kauanko olimme olleet kiinassa. Vaikka miesten kielitaito oli todella rajoittunut toinen kertoi käyneensä joskus työmatkalla Helsingissä.

 

Parin tunnin matkan jälkeen olimme Pekingissä ja miehet näyttivät metrokartasta mille asemalla jättävät meidät ja kysyivät sopisiko se ja tietenkin se sopi meille. Kävimme matkalla tankkaamassa ja vaikka siellä yritin tarjota bensarahaa se ei kelvannut.

 

He jättivät meidät metroasemalle ja kättelimme heidät ja lähdimme kävelemään. Uskomme kiinalaisiin oli palautettu, pääsimme yli 100km matkan takaisin ja vaikka yritimme antaa rahaa se ei kelvannut.

 

Tästä menimme hyvin mielin syömään ja yli 12 tunnin poissaolon jälkeen palasimme hotellille.

 

 Hyvää juhannusta nyt vielä, vaikka se alkaakin olemaan jo ohi. Pekingin eläintarhassakin muutamat eläimet olivat ilmeisesti juhlineet eilen aika railakasti.

 

Ei eilen tulllut taas jaksettua kirjoittaa. Vaihdoimme päivällä hotellia. Uusi hotellimme vaikutti hyvältä varatessa, mutta kuitenkin jälkeenpäin huomasimme että se oli haukuttu pystyyn internetissä ja yli 60% arvostelijoista ei suositellut hotellia. Meillä kuitenkin taisi käydä tuuri, koska huoneemme on suuri ja siisti ja muutenkin hotelli vaikuttaa hyvältä, aamupala liputkin saimme ilmaiseksi koko ajaksi, vaikka varauksessamme nimenomaan luki ettei se kuulu hintaan. Ainoa epämukava juttu oli, että pikkolo oikein pyysi tippiä, ja ilmoitti summankin. Itse en ole tälläisestä enne kuullut. Onko se normaalia?

Ei suurempaa sitten tullutkaan tehtyä, hotellimme on kävelymatkan päässä Silkmarketista, joten menimme sinne tekemään muutamia hankintoja ja käymään syömässä. Aika kului tosi nopeasti iltaan.

Aamulla heräsimme ja kävimme aamupalalla. Ihan jees, mutta näin toista kertaa täällä aamupalalla käyneenä täytyy sanoa että valikoima tuntuu täälläpäin olevan vähän pienempi kuin esim suomessa, tosin haittaako tuo. Palasimme vielä huoneeseen lepäilemään.

Ennen 12 lähdimme kohti Pekingin eläintarhaa, jolla on oma metropysäkki, joten paikalle löytäminen on erittäin helppoa. Sisäänpääsy maksu oli iloksemme pienempi kuin luulimme, sisäänpääsy plus panda-alueen sisäänpääsy maksoi 20 Yuania. Sisällä jouduimme vielä maksamaan Pingviinitalosta 10 Yuania. Kohtuullisen halpaa oli. Akvaario olisi maksanut 110 Yuania per henkilö, joten jätimme sen väliin.

 

Lippuja jonottaessamme alkoi tapahtua jotain outoa. Takaa alkoi kuulua kauhea rähinä ja jo hetken päästä eri puolilla makasi maassa n.3 henkilöä ja jokaista oli hakkaamassa ja potkimassa 3-5 henkilöä, nuoria miehiä suurin osa, mutta ainakin yksi maassa makaava oli jo hieman vanhempi mies. En koskaan saanut tietää mistä tämävälikohtaus johtui, mutta sen tiedän että nämä kaverit eivät selvästikkään tapelleet vitsinä, siinä määrin "uhreja" heiteltiin, ja hakattiin ja potkittiin kylkii, niskaan ja päähän vaikka he olivat jo maassa täysin puolustuskyvyttöminä. Ainakin yhdellä näkyi jo kohtuullisen komea reikäkin päässä. Tilanne kuitenkin rauhoittui kohtuullisen nopeasti, koko episodiin meni ehkä alle minuutti. On se aika pahan näköistä kun maassa makaavaa potkitaan täysillä päähän.

 

Menimme sisään eläintarhaan ja lähdimme kiertelemään sitä. En nyt sitä ala selittämään tarkemmin, kuvat puhukoon puolestaan. Eläintarha oli kyllä ihan hieno ja vaikuttava ja ehdottomasti hintansa arvoinen, mutta ei minusta kaiken hehkutuksen arvoinen. Toiset rakennukset olivat toki hienoja, mutta oikeastaan kakki eläintalot, toista pandataloa lukuunottamatta olivat todella vanhoja, huonosti valaistuja (tietysti pienempi valoisuus tarkoituksellakin), todella rapistuneita ja eläinten tilat näyttivät välillä todella ankeilta. Ulkotilat olivat usein todella hyviä.

Erityisesti leijonat ja tiikerit olivat sisällä todella pienissä häkeissä, jossai ei ollut lähes mitään verukkeita. Tiikerit kävelivät häkin etureunaa, joka oli n.3 metriä pitkä, edestakaisin hermostuneina. Pikkuleopardi(?) kiersi häkkiään  opetetun näköisen koreografian mukaan (taka nurkkaan selälleen, heti ylös ja innostuneen näköinen juoksu 4metriä häkin etukulmaan, kävely toiseen kulmaan, kävely toiseen takanurkkaan, käänny poseeraamaan kameroille, takaisin makaamaan toiseen nurkkaan, heti ylös ja sama uudestaan), mutta se ei kuitenkaan näyttänyt niin stressaantuneelta.

Ulkona tiikereilläkin oli enemmän tilaa, mutta ulkona kaikki eläimet olivat väsyneitä, kai kuumuudesta johtuen. Leijonat ottivat sisälläkin rennosti ja olivat vain paikallaan.

Tuli muuten ekan kerran koko matkalla vaihdettua kameraan 55-250mm putki, kun siitä vihdoin oli jotain hyötyä. (Siis kun muutamia päiviä lukuunottamatta ulkona ei ole olut järkeä käyttää, koska näin kesäisin on lähes aina pientä sumua, joten pitkälle kuvaamisessa ei ole ideaa)

 

Tässä on nyt muutamia tänään otettuja eläinkuvia. Suuri osa kuvista on otettu lasin läpi, ja sen myös monesta huomaa.

Yksi eläintarhan kuuluisimman lajin edustaja.

 

Mooooi!

 

Herra- ja

Rouva Jellona

 

Pikkulepardi(?)

 

"Painuisitko nyt johonkin muualle sen kamerasi kanssa??!"

 

Ronsu

 

Iloinen pikkuvirtahepo

 

Ja selvästi ylpeä äiti (isä?)

 

Vähän oli löysät kyttyrät tänään

 

 

Tämä kaveri oli muuten todella energinen, en vaa saanut mitään oikein hyvää kuvaa liikeestä

 

Ja tämä kaveri myös, poukki kirjaimellisesti pitkin seiniä ja palasi aina kyseiseen asentoon kuvattavaksi (opetettua?) Yritti myös peläytellä ihmisiä hyppimällä yllättäen lasiin ihmisten naamojen kohdalle.

 

Tämä kaveri taas kuulosti vähän uhmakkaalta

 

Toiset osaa olla rauhassa

 

Tai erittäinkin rennosti

 

Pikkuisiakin oli varmaakin aika hiljattain tullut

 

Tyytyväisen näköinen, mitähän oli mielessä?

 

On nuo pingiivit muuten ketteriä vedessä ja uskomattoman nopeita, ei ehkä osaa lentää, mutta harva kalakaan liikkuu tuolla tavalla vedessä.

 

Eläintarhan jälkeen kävimme syömässä ja palailimme kaupan kautta hotellille valmistautumaan huomiseen. Toivottavasti päästään helposti muurille ja määränpäästä takaisin hotellille, ja tietysti ensin määränpäähän!

 

 Tänään olisi aika siirtyä viimiseen hotelliin, josta pitäisi löytyä myös matkan ensimmäinen uima-allas. Näin parin viikon jälkeen ei enää ole kauhea hinku aamulla ensimmäiseksi juosta erinäisiin paikkoihin, muutamia kohteita tosin on vielä joissa tarvii käydä.

 

Edellä mainitusta syystä otimme taas eilen aamulla aika rauhassa. Kun toimerruimme lähtemään suuntasimme kohti jotain Alien Market Streettiä tms. Tämä oli kuin eilinen Silkmarket, mutta epäsiistimpi, ahtaampi ja ilmeisesti venäläisten omistama tai jotain. Oli kuitenki aika tylsä paikka joten siirryimme pian lähellä oleviin tietotekniikka tavarataloihin. Näissä oli paljon tavaraa, mutta ne alkoivat nopeasti toistamaan itseään, olisi ollut hyvä paikka jos olisi ollut hankkimassa jotakin. Toisesta tavaratalosta Samuli osti jälleen "iPhonen", oli yli tuplasti kalliimpi, mutta oli kyllä jo kohtuullisen hyvän tuntuinen.

 

 

Kävimme syömässä ja palasimme hotellille.

 

Pitää kai vielä vähän aktivoitua ennen loppua. Ainakin Pekingin eläintarha, Muuri ja muutama muu paikka vielä näkemättä. Muurille mennään kai juhannuspäivänä, eli siis huomenna, tai sittten ei. Tiedä sitten.