Koska nukkumaanmenokin hieman venyi, sujui herääminenkin aika hitaamman puoleisesti.

 

Lähdimme yhden jälkeen liikkeelle ja suuntasimme Nanjing Roadille. Nanjing Road on jonkin näköinen kävelykatu jonka ympärillä oli kauppoja. Kadulta ei näkynyt mitään kiinnostavaa, joten niiden tutkiminen jäi vähän vähemmälle. Meille myytin myös kadulla jotkut kenkien pohjaan laitettavar rullaluistin systeemit. En kyllä vieläkään keksi syytä miksi ne ostin, mutta, no joo, ostin kuitenkin. Ei ollut kalliit.

 

Söimme kadulla hieman aamupalaa ja jatkoimme sitä pitkin kävelemistä. Kokoajan tuli ihmisiä jotka näyttelivät papreista kellojen, laukkujen, vaatteiden ja iPhonejen kuvia ja yrittivät houkutella johonkin sivukujalla olevaan kauppaan.

 

Ottelin kuvia tornitaloista ja pikkuhiljaa etenimme katua pitkin.

 

Ajan myötä kävelykatu loppui ja alue muuttui hieman. Oli ilmeisesti yritysten tornitaloja ja kalliita hotelleja joiden alakerroissa oli kalliin hintaluokan kauppoja. Kyseisten kauppojen ikkunoiden takana kävimme kurkkimassa Porscheja, Ferrareita ja Maserateja.

 

Jatkoimme samaan suuntaan katua, koska takoituksena oli mennä Wujiang Roadille maistamaan Yang's fried dumblingseja.

 

Päästyämme kadulle emme aluksi löytäneet kyseista ravintolaa ja päädyimme kadun päässä oleviin Nike ja Puma liikkeisiin. Täältä palattuamme menimme yhteen kadun "ostoskeskuksista" sisään. Katu oli siis niinsanotusti ruokakatu, tai vielä paremmi napostelukatu, joten "ostoskeskuksessakin" oli vain ravintoloita ja kahviloita ja esimerkiksi vanukkaaseen erikoistunut liike.

 

Yang's Fry-Dumbling löytyi 2 kerroksesta, mutta ulos asti tulevan jonon takia päätimme tulla myöhemmin takaisin. Palasimme kadulle ja lähdimme katsomaan olisiko jotain paikkaa josta voisi mennä ostamaan pirtelöä tai jotain muuta kylmää juotavaa. Menimme Cold Stoneen, mutta huonon valikoiman takia ostin vain Snapple mehua. Oli muuten hyvää.

 

Palasimme Dumbling paikkaan mutta ei se jono ollut mihinkään kadonnut. Kävimme tiskillä maksamassa ja menimme luukulle jonottamaan ja otimme Dumblingit mukaan. Oli muuten aika halpoja.

 

Menimme ulos syömään. Ei hassumpia, ihan hyviä, mutta ei nyt mitään kauhean mullistavaa. Ja onhan se tikuilla syöminenkin vähän vaikeaa.

 

Lähdimme Super Brand Mall:ille odottamaan pimeän tuloa. Kiertelimme jonkin aikaa ja kävin nostamassa rahaa. Kävin myös ostamassa yhdet Quicksilverin shortsit. Kävimme vielä pohjakerroksessa juomassa mehubaarista hedelmämehua, joka siis tehtiin tilauksesta.

 

Pimeä olikin jo tulossa ja lähdimme kohti Shanghai World Financial Center-tornitaloa, tarkoituksena mennä maailman korkeimmalle näköalatasanteelle.

Menimme sisään ja suuntasimme ostamaan lippuja. Positiivisena yllätyksenä kalliin lipun hinnasta sai 10% pois maailmannäyttely lipulla.

 

Ennen hissiin pääsyä oli pieni intro tornin rakennuksesta ja muuidenkin alueen kehityksestä.

 

Hissiin päästyämme se alkoi nousta reiluun 400 metriin. Oli muuten erikoinen hissi. Vilkkuvia valoja ja videoita ja psykedeelisiä ääniä koko matkan ajan.

 

Ylös päästyämme olimme tornissa olevan aukon alatasanteella. Menimme seuraavaan hissiin jonottavan jonon jatkeeksi. Meille tultiin sanomaan että ylöspääsee myös portaita ja valisimme ne. Portaita oli tosin jäljellä vielä lähes 200.

 

Nyt saavuimme tornissa olevan aukon yläosaan. Lattia oli tehty osittan lasista, mutta siitä ei luonnollisestikkaan näkynyt suoraan alas. Sivuille kyllä. Olimme nyt ilmeisesti maailman korkeimmalla näköalatasanteella. Kuvien ottaminen ikkunan läpi oli hieman ärsyttävää, mutta kokemus oli ihan hieno.

 

Kävimme vielä molempia kerroksia alemmalla tasolla ja pian suuntasimme alas.

 

Otin vielä muutamia kuvia ulkona ja päätimme palata hotellille. Vähän piti tosin iltapalaa käydä hakemassa.

 

Huomenna lähteekin kello 08:21 juna takaisin kohti Pekingiä. Tulee lyhyt yö.

 

Shanghain valot

 

474 metriä alaspäin